Puolassa kaikki on paremmin. Bussilla voi matkustaa pummilla pelkaamatta, etta HKL:n sinipukuiset sedat tai tadit tulisivat tuimailme kasvoillaan pyytamaan bussilippua naytille ja intercity-junissa hintaan kuuluu kahvi- ja teetarjoilu kekseineen. Puolassa lepaa tulevaisuus.

Tanaan tosiaan suuntasimme asekeellemme Varsovasta Krakovaan, mutta matkassa oli muutama mutka ja kielimuurin yli oli ponnisteltava kaikin voimin. Tarkoituksemme oli matkata 10:11 lahtevalla junalla seuraavaa etappiamme kohti, joten rinkkoinemme suuntasimme Varsovan juna-asemalle setvimaan, kuinka paljon paikkamaksu on ja milta raiteelta kulkuneuvomme lahtisikaan. Lippuluukulla tapasimme yllattaen kielitaitoisen naisvirkailijan, joka vakuutti meille kaikin voimin, ettei meidan tarvitsisi maksaa lisamaksuja... Epailimme hieman, mutta menimme kuitenkin raiteelle nelja ja rupesimme hautomaan rinkkojamme raiteiden vieressa. 10:11 juna saapui, astuimme junaan ja huomasimme kauhuksemme, etta ihmiset etsiskelivat paikkoja lippujen perusteella.. Pelko alkoi hiipia keskuuteemme: pitaisiko meillakin olla paikkaliput? -Pitaisi, sanoi konduktoori ja onneksi ennen kuin juna oli lahtenyt liikkeelle.

Kiukusta pihisten santasimme rappuset ylos takaisin lippuluukuille ja talla kertaa saimme asioida kielitaidottoman mutta patevan kassaneidin kanssa. Varaus maksoi henkiloa kohden 25zlotya (tai "paskaa" niin kuin me Sinin kanssa asian ilmaisemme), euroissa tuo tekee sellaisen kahdeksan euroa, etta suhteellisen arvokashan tuo oli. Toisaalta "hytit" olivat ilmastoitua, matka sujui rauhallisesti ja turvallisesti ja sitten paras! Intercity-lipun hintaan sisaltyi kahvi- ja teetarjoilu!! Mita palvelua! VR - ota mallia! Matkaan meni aikaa kolmisen tuntia, josta Sini uinui reilun tunnin verran ja mina tayttelin innoissani sudokuja kuunnellen PMMP:ta ja Zen Cafeta.

Emme olleet varanneet hostellia etukateen, joten perilla jannitimme, etta paasemmeko hostelliin, jota olimme netista tiirailleet aiemmin jo. Hocus Pocus-hostelli sijaitsee aivan keskustassa, rautatieasemalta matkaa menee noin viitisen minuuttia ja kaikki on lahella! Perfecto! Saimme sankymme ja jalleen lukolliset kaapit, ettei minun tarvitse vainoharhailla tavaroitteni kanssa jarjettomasti...

Koska saavuimme Krakovaan vasta kahdelta iltapaivalla, joten hostellilla hieman levattyamme kello laheni jo kolmea. Tiesimme kuitenkin, etta meilla olisi pari tarkeaa asiaa hoidettavana tanaan, joten paatimme hoitaa hommelit pois alta! Ensiksi suuntasimme takaisin juna-asemalle, koska tahdoimme varmistaa paikkamme sunnuntai-maanantai -valiseen yojunaan. Muutaman harhalyonnin jalkeen loysimme kansainvalisen lippuluukun (hankala tehtava - varsinkin, kun luukulla lukee 'Kasse Internationalite" ) ja saimme tosiaankin paikat varattua. Suhteellisen etuisaa, koska varaus oli ainoastaan 31,3zlotya eli hieman reilu kymppi! Ei paha, kun ottaa viela huomioon, etta saamme sangyt..!

Juna-aseman jalkeen jatkoimme bussiasemalle selvittamaan huomisaamun bussiaikataulua Auschwitzille. Olimme nimittain tulleet siihen tulokseen, etta emme TODELLA maksa 90zlotya opastetustareissusta keskitysleirille, kun paikan paalle paasee bussilla itsekin hintaan 10paskaa suuntaansa..! Miettikaa mika saasto! Kuinka taloudellisesti elammekaan ja kuinka jarkevia olemmekaan. Ja miettikaa tata: matka Auschwiztille kestaa noin 1,5h ja matka maksaa reilut kolme euroa... Siis hetkinen..! Lahdessa maksat yhdesta pysakin verrasta 0,1euroa enemman..! TORKEAA! Lahden liikenne - teilla on parannettavaa.

musiikkina soi Leevi and The Leavingsin Itkisitkö onnesta-albumi

Puolassa ollaan! Täällähan on melkein kuin kotona Suomessa: puliukot haisevat puistoissa yhtä pahalle ja mölisevätkin samaan malliin. Ensimmäinen kosketus villiin alkuperäiskansoitukseen oli kuin suoraan Alatorin pysäkiltä Lahdesta, kun paikallinen viinalta haiseva juoppo tuli pummimaan Siniltä tupakkaa! Eli toisin sanoen olemme lähes kotiutuneet Varsovaan!

Aamulla oli tosiaan aikainen herätys, kun piti ehtiä viiden bussilla lentokentälle. Neljältä ylös, suihkuun, aamupala ja pikainen meikki. Silmät olivat sikkarallaan ja sitä ei ollut varma nukkuuko vai onko hereillä, kun hissi vei reppureissaajia alas kahdeksannesta kerroksesta. Alaovella kuitenkin heräsin: oveen oli teipattu kirjekuori ja paperi lappu, jossa luki kissan kokoisin kirjaimin "Ronja Linnanen". Sieppasin kuoren vauhdista ja vilkaisin, että verovirasto oli muistanut matkamiestä sopivasti reissua ennen. Ihmettelin,miksi ihmeessä kuori oli teipattu kerrostalon alaoveen ja ehdin jo manata postinjakajat alimpaan helvettiin, kun kylvivät, mokomat, maailmalle ihmisten tärkeitä posteja, niin että ne lopulta päätyivät ainoastaan sattumalta perille. Meuhasin kovaan ääneen - tietysti ennen kuin tutkin asiaa tarkemmin. Taksissa huomasin, ettei kuori ollut leimoistaan huolimatta verovirastolta, vaan Villeltä. Rupesi se hymyiltyttämään... (:

Lento sujui sukkelasti ja hostellillekin löysimme suhteellisen helposti ja nopeasti. Olemme erittäin tyytyväisiä hostelliin, sen palveluun ja henkilökuntaan! Erittäin tasokasta. Turisti-info löytyi nopeasti ja vielä tänään olisi tarkoitus jonnekin päin kaupunkia suunnata. Kuitenkaan ei hirvittävän kauas, sillä uni maittaa varmasti tänä yönä kummallekin matkamiehelle!
ps. Ekat postikortit lähtevät huomenna Suomeen....

Heräsin puoli kuudelta aamulla siihen, että puhelimeni aloittaa iloisesti soittamaan "Kumivirttä": reilikaverini ilahdutti minua jokseenkin sekavalla puhelullaan. Sini oli matkalla baarista juna-asemalle, jotta hän ehtisi 6:10 lähtevään junaan, jonka saapumisaika Lahteen on 9:58. Kuuntelin silmät ristissä iloista puheensorinaa ja ynähtelin alkuun hieman vaisusti, kun yritin kaikin voimin puskea unihiekkaa pois silmistäni ja koota ajatuksiani edes välttävään järjestykseen. Jossain vaihetta puhelua ynähdin tutuksi tulleen jankkauksen: "Mä en sitten kyllä juokse baareissa reilillä." Vastaus kuivaan kommenttiini oli sama kuin edellisillä kerroillakin: "Joo, Ronja, en mäkään! Siksi mä juonkin NYT!" Rauhoituin piirun verran, mutta samalla totesin, että yöuneni taisivat olla siinä sitten, koska arvelin, etten kykenisi nukahtamaan jännitykseltäni uudestaan. Eipä se mitään. Olisihan minun pitänyt kuitenkin seitsemän aikaan nousta ylös, jotta ehdin kaupungille hoitamaan kaikki viimehetken hankinnat ja setvimään Sampo-pankin lukuisia ongelmia... On siinäkin pankki! Lähettävät uuden visa electronin tunnusluvun, joka on VÄÄRÄ. Ei mene oikein jakeluuun, että mitäköhän ideaa siinäkin nyt oli. Hyvä ettei tomaatti ole vielä nielaissut korttiani, kun olen yrittänyt saada masiinan toimimaan Sampo-pankin luovuttamalla VÄÄRÄLLÄ tunnusluvulla. Ehkä minun on pakko ruveta uhkailemaan pankin vaihdoksella lopullisesti Tapiolaan, kun mikään ei tunnu toimivan tuossa pankissa.

Jaahas. Sitä voisi kait mennä suihkuun, pestä hiukset, keittää kahvit ja napsauttaa pyykkikoneen päälle, niin saan puhdasta vaatetta reissulle mukaan. Jännitys tiivistyy entisestään ja niskat on ihan jumissa (tosin se saattaa myös johtua siitä, että nukuin ikkuna auki ja ikkuna on tietysti sänkyni yläpuolella..).

Tunnelmia reiliä edeltäviltä päiviltä...