Niin se kuukausi vain kului. Nyt kun taaksepäin katson, niin yllättävän nopeasti, vaikka olikin päiviä, jolloin tuntui, että reilipäiviä oli jäljellä enemmän kuin elonvuosiani. Toisinaan aika tuntui pysähtyneen, kuten Kööpenhaminassa illlalla junaa odotellessamme ja toisinaan aika tuntui kiitävän järjetöntä vauhtia eteenpäin - näin kävi puolestaan Saksassa. Nyt olemme kuitenkin tulleet takaisin Suomeen, takaisin Lahteen yksinä kappaleina ja vähin menetyksin. Tai no Leatherman nyt ei ole kovin pieni menetys, enkä ole lainkaan varma, että Tapiola korvaa sitä, koska en tajunnut tehdä rikosilmoitusta sen häviämisestä Budapestissa, mutta aina kannattaa tietenkin yrittää saada rahansa takaisin!

Lienee parasta vielä muutamilla lauseilla mainita, mitä puuhasimme reilimme viimeiset päivät, ja millaisissa tunnelmissa tunnit kuluivat! Maanantai-tiistai -välinen yö meni tosiaan yöjunassa, mutta ei kovinkaan hilpeissä merkeissä, koska vainoharhaisuuteni otti minusta vallan. Samaan hyttiin kanssamme sattui nigerialainen mies, joka suomalaisittain kyseli minusta aivan liikaa meistä ja meidän määränpäästämme ynnä muista henkilökohtaisista asioista, kuten siitä missä päin Suomea asumme. Hetken keskustelun jälkeen selvisi, että mies asuu itsekin Suomessa - paskan marjat! Tai noin minä ajattelin ja hirtin rinkat kiinni Petjan pyörälukolla sängyn metallikahvaan, paiskasin jalat rinkan päälle, köytin olkalaukun vyötäröni ympärille ja peittelin koko komeuden lakanalla ja sitten huovalla. Yritäpäs kurja voro tulla ja varastaa kaikki arvotavarani! En nukkunut kehuttavasti, kun pidin niin kynsin ja hampain kiinni omaisuudestani, koska olin vakuuttunut miehen aikeista ryöstää kaikki uudet vaatteeni. Naurettavaa. Yllättäen minulta ei viety yön aikana mitään.

Päivämme Kööpenhaminassa alkoi lupaavasti: vettä satoi ja ilma oli pohjoismaalaisittain kylmä. Ihastuttavan kotoisaa ja ankeaa! Melkein ehti jo tulla ikävä keski-Euroopan kesähelteitä, mutta onneksi aurinkorasvaputelin näkeminen sai minut toteamaan, että oikeastaan kylmä tihusade on juuri sitä, mitä olen kaivannut viimeiset neljä viikkoa. Kööpenhaminan juna-asemalla tutustuimme suomalaispoikiin, jotka taittoivat myöskin kotimatkaa ja päämääränä oli yllättäen laivaterminaali Tukholmassa. Loppumatka sujuikin yhtä matkaa aina Helsinkiin saakka.

Muutaman päivän ajan tässä on jo ehtinyt sopeutua koti-Suomeen, eikä kaukokaipuu ole ainakaan vielä yllättänyt. Mukavaa päästä perheensä, ystäviensä ja läheisiensä luokse ja jatkaa arkea - tai no itse olen vielä lomalla lomalta, mutta enköhän minäkin tässä kohta puoliin taas ryhdistäydy ja tartu arkeen kiinni! Syyskuussa sitten. (: Reiliä ennen suunnittelemani ruskavaellus saattaisi nyt olla hieman liikaa, sillä vaikka en olekaan akuutisti väsynyt, niin siitä huolimatta on hieman uupunut ja väsynyt olo. Mukava vain levätä ja rentoutua rauhassa! Tosin ensi viikolla taitaa olla pienimuotoinen reissu Evolle, mutta sehän ei onneksi ole kaukana, eikä kyseessä ole mikään kilpasuunnistamisretki Suomen metiköihin, vaan rentouttavaa retkeilyä metsän siimeksessä. Toivottavasti tulee hyvät säät, niin on mukava tallustaa luonnon helmassa!

Reilipäiväkirja kuittaa ja kiittää. (:


Kööpenhamina pisää pienen ihmisen pään sekaisin


Suomalaisia Köpiksen juna-asemalla

Kotimatka on hauska juttu :D

Dodiin! Tänään viimeistä päivää Saksassa ja täytyy sanoa, että olemme viihtyneet lositavasti sukulaisteni hoteissa! On ollut ilo viipyä Elinan perheen luona ja tahdomme kiittää vieraanvaraisuudesta ja mukavista hetkistä täällä Saksassa! (: On ollut hirvittävän mukavaa, kun olemme saaneet paikallisia oppaaksi tänne Saksan maalle ja olemme nähneet todella paljon, vaikka viereilumme ei ollutkaan äärimmäisen pitkä ja varmasti jäi vielä paljon nähtävää... Mutta ehkäpä vielä palajan tänne - varsinkin kun nyt jäi se Villen tuliais-audi ostamatta, kun ei sattunut autokaupasta löytymään vaaleanpunaista audia ja toimitusaika olisi ollut liian pitkä! (;

Rinkkaan on tullut painoa järettömästi lisää ja voin vain syyttää siitä itseäni. Noh. Onpahan ainakin vaatetta syksyksi ja talveksi! Erehdyin tänään ostamaan itselleni syystakinkin..Perustelin ostokseni sillä, että olen kolmena syksynä yrittänyt löytää itselleni syystakin, mutta tuloksetta.

Blogini ei taida enää päivittyä ennen Suomeen paluutani, sillä loppumatka sujuu haipakkaa junasta junaan hyppimällä ja juna-asemilla maleksien. Tämä oli lähinnä tiedoksi Äidilleni, joka on jostain syystä ruvennut huolehtimaan siitä, olenko elossa, jos blogini ei päivity muutaman tunnin välein. Toivottavasti olet äiti-rakas jo parantunut, kun olen Suomessa, sillä en ole tottunut moiseen paapomiseen (äläkä vaan tee mulle mitään "voitskareita"!!!). (; 

Hohoih! Tänään on ollut kyllä sellainen sosiaalisuuspäivä, että nyt on jalat hellinä ja fiilis on tasoa sähköapina. Viimeksi ollut näin hysteerinen olo Eevan kanssa Renorin ekoilla työviikoilla..! xD
Käytiin tosiaankin tänään Tuulan, Rudin, Elinan, Christophin, Jakobin, Idan ja Sinin kanssa parissa saksalaisessa pikku-kylässä, Friedbergissä ja Bad Nauheimissa. Bad Nauheim on ollut aikoinaan kuuluisa kylpyläkaupunki, jossa "paremmat ihmiset" kävivät lomailemassa jo sata vuotta sitten. Muun muassa Itävallan keisarinna Sissi on vieraillut tuossa piskuisessa, saksalaisessa kaupungissa! Nyt kaupunki on menettänyt jo muinaisen loistonsa ja "rahvas" käy näissä kylpylöissä, joihin aikaisemmin vain herroilla oli pääsylipppu. Kaupungissa asuu tätä nykyä myös paljon vanhoja ja vaivaisia ihmisiä juuri kylpylöiden ja erilaisten hoitoloiden takia. Kävimme myös talolla, joka oli ennen Leenan ja Vernerin hotelli - otin pari kuvaa, jossa Tuula, Rudi, Elina, Christoph, Jakob ja Ida seisovat "hotellin" etuovella.

Friedbergissä kävimme vanhassa, juutalaisessa Mikwahissa eli juutalaisessa kylpylässä. Oikeastaan kyse oli rituaalikylpylästä, joka on toiminut 1200-luvulta lähtien ja jossa naisten piti käydä kerran kuussa, synnytyksen jälkeen ja ennen häitä. Kylpylä on rakennettu syvälle, syvälle maan alle ja vesi tulee lähteestä sinne. Kävelimme tosiaan portaat alas lähteen luokse, eikä matka tuntunut kovinkaan mukavalta, koska portaat olivat jyrkät ja korkeat ja lähde sijaitsi todellakin maan uumenissa! Miespuolisia henkilöitä ei koskenut moiset rituaalisäännökset, vaan he saattoivat päättää itse, koska tahtoivat käydä puhdistautumassa pyhässä lähteesä...No naisethan ovatkin tunnetusti saastaisempia, kuin miehet ja miehet puolestaan puhtaita pulmusia. Mmm. Reilu peli!

Äh. Vähän väsyttää, kun on ollut koko päivän liikenteessä. Enää kolme päivää jäljellä ja sitten olen koti-Suomessa. ((:

Tänään olen ollut lähempänä Euroopan unionin raha-asioita kuin koskaan elämässäni, olen käynyt pääkallopaikalla ja haistellut samaa ilmaa kuin ne viisaat miehet, jotka päättävät EKP:n harjoittamasta rahapolitiikasta. Olen kävellyt samoja katuja heidän kanssaan ja voin tuntea jo luissani, kuinka alan hiljalleen ymmärtämään raha-asioista yhä enemmän ja enemmän - tai ainakin hetkellisesti. Aina siihen asti, kunnes huomasin, että Euroopassa alennusmyynnit senkuin jatkuvat. Se siitä finanssinerosta ja saidasta miljadöörin alusta.

Kävimme siis tänään tutustumassa Frankfurttiin Elinan perheen kanssa. Pääsimme pällistelemään Frankfurttia 200 metrin korkeudesta ja näkymät olivat upeat! Laskeuduttuamme alas suuntasimme askeleet Vanhaan kaupunkiin ja sen lähellä sijaitsevan ostoskadun tuntumaan. Vanhan kaupungin jälkeen kulttuuriosuus jäi hieman pienemmälle osalle ja pääpaino siirtyi ostoksiin. Muistaakseni sanoin äidille vielä muutama päivä sitten tekstiviestissä, etten tahdo kantaa kovinkaan painavaa rinkkaa... Toisaalta, Suomeen ei ole enää pitkä matka.

Löysin uudet kengät Niken myymälästä ja myyjätär ei varmaan ole koskaan aikaisemmin tavannut niin määrätietoista ostajaa kuin minä: äkkäsin kengät, kävelin niiden luokse, otin käteeni, pyysin oikean koon, laitoin jalkaani ja ilmoitin ostavani ne. Koko komeuteen kului myyjän saavuttua alle viisi minuuttia. Ei - se ei ollut heräteostos, koska olin katsellut samoja kenkiä Unkarissa. Espritin myymälästä mukaani tarttui paita, mutta sekin oli alennuksessa, joten oikeastaan sitä ei edes lasketa. Luulen, että kärsin vakavasta rahantuhlaussyndroomasta. Mutta alusvaatteiden ostaminen on aina sallittua, joten lopuksi ostin niitäkin, ettei ostosteluni näyttäisi aivan humputtamiselta... Mmm. No huomenna onneksi tutustumme johonkin pienempään kaupunkiin, joten tuskin löydän paikkaa, jossa voin laulattaa visa electroniani.


EKP<3 (kyllä Juha olis nyt ylpeä musta! (; )


Jakob, Christoph, Elina ja Ida (:


Tästä kuvasta voisi päätellä, ettei Frankfurt ollut näkemisenarvoinen paikka. (;

Hallo! Kiva päivä ollut täällä Saksassa! Nähty tätä ympäristöä ja juteltu perheen kanssa, sekä käytiin syömässä perinteisessä saksalaisessa pubissa..! Juotiin omenaviiniä, joka on paikallinen juoma, eikä se Elinan varoitteluista huolimatta ollut niin hirveää kuin olisin olettanut! Huomenna Frankfurttiin!


Tytön tylleröiset, Ida ja Ronja

uskalsin pitää vauvaa sylissä! :o

Ronja, Ida ja Jakob (: