Dodiin! Tänään viimeistä päivää Saksassa ja täytyy sanoa, että olemme viihtyneet lositavasti sukulaisteni hoteissa! On ollut ilo viipyä Elinan perheen luona ja tahdomme kiittää vieraanvaraisuudesta ja mukavista hetkistä täällä Saksassa! (: On ollut hirvittävän mukavaa, kun olemme saaneet paikallisia oppaaksi tänne Saksan maalle ja olemme nähneet todella paljon, vaikka viereilumme ei ollutkaan äärimmäisen pitkä ja varmasti jäi vielä paljon nähtävää... Mutta ehkäpä vielä palajan tänne - varsinkin kun nyt jäi se Villen tuliais-audi ostamatta, kun ei sattunut autokaupasta löytymään vaaleanpunaista audia ja toimitusaika olisi ollut liian pitkä! (;

Rinkkaan on tullut painoa järettömästi lisää ja voin vain syyttää siitä itseäni. Noh. Onpahan ainakin vaatetta syksyksi ja talveksi! Erehdyin tänään ostamaan itselleni syystakinkin..Perustelin ostokseni sillä, että olen kolmena syksynä yrittänyt löytää itselleni syystakin, mutta tuloksetta.

Blogini ei taida enää päivittyä ennen Suomeen paluutani, sillä loppumatka sujuu haipakkaa junasta junaan hyppimällä ja juna-asemilla maleksien. Tämä oli lähinnä tiedoksi Äidilleni, joka on jostain syystä ruvennut huolehtimaan siitä, olenko elossa, jos blogini ei päivity muutaman tunnin välein. Toivottavasti olet äiti-rakas jo parantunut, kun olen Suomessa, sillä en ole tottunut moiseen paapomiseen (äläkä vaan tee mulle mitään "voitskareita"!!!). (; 

Hohoih! Tänään on ollut kyllä sellainen sosiaalisuuspäivä, että nyt on jalat hellinä ja fiilis on tasoa sähköapina. Viimeksi ollut näin hysteerinen olo Eevan kanssa Renorin ekoilla työviikoilla..! xD
Käytiin tosiaankin tänään Tuulan, Rudin, Elinan, Christophin, Jakobin, Idan ja Sinin kanssa parissa saksalaisessa pikku-kylässä, Friedbergissä ja Bad Nauheimissa. Bad Nauheim on ollut aikoinaan kuuluisa kylpyläkaupunki, jossa "paremmat ihmiset" kävivät lomailemassa jo sata vuotta sitten. Muun muassa Itävallan keisarinna Sissi on vieraillut tuossa piskuisessa, saksalaisessa kaupungissa! Nyt kaupunki on menettänyt jo muinaisen loistonsa ja "rahvas" käy näissä kylpylöissä, joihin aikaisemmin vain herroilla oli pääsylipppu. Kaupungissa asuu tätä nykyä myös paljon vanhoja ja vaivaisia ihmisiä juuri kylpylöiden ja erilaisten hoitoloiden takia. Kävimme myös talolla, joka oli ennen Leenan ja Vernerin hotelli - otin pari kuvaa, jossa Tuula, Rudi, Elina, Christoph, Jakob ja Ida seisovat "hotellin" etuovella.

Friedbergissä kävimme vanhassa, juutalaisessa Mikwahissa eli juutalaisessa kylpylässä. Oikeastaan kyse oli rituaalikylpylästä, joka on toiminut 1200-luvulta lähtien ja jossa naisten piti käydä kerran kuussa, synnytyksen jälkeen ja ennen häitä. Kylpylä on rakennettu syvälle, syvälle maan alle ja vesi tulee lähteestä sinne. Kävelimme tosiaan portaat alas lähteen luokse, eikä matka tuntunut kovinkaan mukavalta, koska portaat olivat jyrkät ja korkeat ja lähde sijaitsi todellakin maan uumenissa! Miespuolisia henkilöitä ei koskenut moiset rituaalisäännökset, vaan he saattoivat päättää itse, koska tahtoivat käydä puhdistautumassa pyhässä lähteesä...No naisethan ovatkin tunnetusti saastaisempia, kuin miehet ja miehet puolestaan puhtaita pulmusia. Mmm. Reilu peli!

Äh. Vähän väsyttää, kun on ollut koko päivän liikenteessä. Enää kolme päivää jäljellä ja sitten olen koti-Suomessa. ((:

No niin! On koittanut paiva, jona suuntaamme katseemme kohti Saksaa! Matkaamme yllattaen junalla nahkahousujen luvattuun maahan ja junamme lahtee iltasella 20:36 ja olemme huomen aamulla perilla hieman ennen seitsemaa. Frankfurtista otamme paikallisjunan Kronberg-südiin, vaikka Elinan perhe asuukin Kronbergissa. Viiymem sukulaisteni luona kolme yota ja nelja paivaa, silla matkamme jatkuu taas kohti koti-Suomea maanantaina, jolloin matkustamme yojunalla Kopikseen. Luvassa on varmasti mukavaa ja rentouttavaa aikaa Elinan luona, kun huonetta ei tarvitse jakaa kolmenkymmenen muun henkilon kanssa ja suihkusta ei tarvitse taistella hampaat irvessa tai kirota typeria turkkilaisia, jotka ovat vaihtaneen nappiksen saadon niin, ettei edes huutomerkkia tahdo loytaa ilman kymmenen minuutin etsintaa..!

Prahassa on ollut taas lammin paiva, joten paatimme vilvoitella ilmastoiduissa kaupoissa. Mikapa onkaan loogisempi ostos yli kolmenkymmenen asteen helteella kuin villapaita? En nyt heti keksi, mutta kylla se minulta kauaskatseisuutta vaati (kerrankin!), silla olenhan palaamassa viikon paasta helle-ennatyksia rikkovaan Suomeen... Pohjolan Edeniin.

Tanaan olen viettanut sosiaalisesti vapaapaivaa! Yksinaan olen saanut olla ja kuleskella, eika ole tarvinnut vaihtaa sanaakaan! Niin vapauttavaa ja rentouttavaa viettaa hetki suomalaisittain omissa oloissa ja maailman epasosiaalisimpana ihmisena. On toki mukava tavata ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta kylla ihminen tarvitsee myos omaa tilaa ja yksinaisyytta. Tata mielta mina olen.

Herasin puoli yhdeksalta aamusella ja kavin tavanomaisesti aamupalalla, jonka jalkeen suuntasin aamukavelulle Petrinin kukkulalle. Kayskentelin kukkulan laella ja katselin alhaalla avautuvaa maisemaa samalla kun napeista tulvi korviini suomalaista musiikkia. Hymyilytti oikeasti pitkasta aikaa, eika tarvinut vaantaa naamalle vakinaista hymya, kun joku yrittaa naurattaa tai olla hauska. Menin istuskelemaan ruusutarhaan muiden mummojen kanssa ja katsoin kun vanhukset soivat aamiaista puistonpenkeilla ilmeisesti samalla jutellen saasta (en voi olla varma, koska kuuntelin musiikkia). Tunti siina vierahti vain muita ihmisia ihmetellessa, kunnes kahvihammastani alkoi kolottamaan pahasti ja minun oli pakotettava itseni ylos penkilta ja takaisin alas kaupunkiin.

Kavelyni suuntautui "pienelle puolelle", jossa akkasin ylikansallisen Starbucks coffeen ja paatin ilahduttaa itseani ylihinnoitetulla lattekahvilla! Ihanan pehmea sohva, rentouttavaa musiikkia ja valtaisa kuppi lattea - tata juurin kaipasinkin! Jalleen kerran unohduin istuskelamaan pitkaksi aikaa ja nauttimaan epasosiaalisuudesta ja hyvasta kahvista.

Paiva on soljunut mukavasti ja olen ehtinyt ottaa pienet paikkaritkin tanaan, joten mieli kohenee hetki hetkelta! Ehkapa jaksan loppu reilin (enaa viikko valissa ja sitten takaisin Suomessa!!!!) olla kohtuullisen sosiaalinen ja paremmalla tuulella. Enkohan. Teen parhaani! (:

Tanaan missiomme oli kayda varaamassa paikat 7.8. Frankfurttiin lahtevaan yojunaan ja sen jalkeen suunnata askeleemme "Sex Machine Museum":n. Juna-asemalla vierahtikin sitten tovi, kun jonotimme vuoroamme international-luukulle reippahat puoli tuntia ja sen jalkeen setvimme saisimmeko makuupaikkoja junasta ja niin edelleen. Lopputulos oli, etta maksoimme 20e per nuppi istumapaikasta yojunassa Frankfurttiin - ei erityisesti naurattanut. Kai se on sitten osa tata reilaamista, eika yksi yo maata kaada.

Museo oli kylla hupaisin vahaan aikaan! Varsinkin 1920-luvulta peraisin olevat pornovideot saivat naurun hersymaan ja puistelimme paitamme kilvan. Hauskaa vaihtelua museoihin tuo tuollainen, kun kuitenkin olemme kayneet hieman "vakavahenkisimmissa" nayttelyissa niin tuollainen pieni loppukevennys oli aika hauska juttu. :D